keskiviikko 30. joulukuuta 2015
Lomareissun kohde...
Taidan tehdä ensi kesänä muutaman päivän reissun Helsinkiin. Käsiin osui kirja nimeltä Sunnuntaikävelyllä Helsingissä. Kirja sisältää 52 kävelykierrosta eri puolilla kaupunkia ja yli 500 kohdetta, joista osasta olen kuullut, osasta en. Mielenkiintoista.
Kardemummalohi
Ei pahaa. Itse käytin vaahterasiirapin tilalla hunajaa. Kuvaa en muistanut ottaa.
Kardemummalohi
4 lohifileetä, á n. 150 grammaa
1 luomusitruuna
kastike:
1 tl savustettua paprikajauhetta
2 tl jauhettua kardemummaa
1 tl suolaa
1 tl cayennepippuria
1 dl vaahterasiirappia
- sekoita kastikkeen ainekset kulhossa
- lämmitä uuni 200 asteeseen ja suojaa pelti leivinpaperilla
- voitele lohifileet kastikkeella ja kypsennä niitä uunissa tai grillissä n. 10 min.
- purista lohen päälle hieman sitruunamehua ja tarjoile
Kardemummalohi
4 lohifileetä, á n. 150 grammaa
1 luomusitruuna
kastike:
1 tl savustettua paprikajauhetta
2 tl jauhettua kardemummaa
1 tl suolaa
1 tl cayennepippuria
1 dl vaahterasiirappia
- sekoita kastikkeen ainekset kulhossa
- lämmitä uuni 200 asteeseen ja suojaa pelti leivinpaperilla
- voitele lohifileet kastikkeella ja kypsennä niitä uunissa tai grillissä n. 10 min.
- purista lohen päälle hieman sitruunamehua ja tarjoile
perjantai 25. joulukuuta 2015
Luettu yhden lempidekkaristeistani, Freeman Wills Croftsin dekkari Lentokone lähtee 12,30. Oli tylsempi kuin muut hänen kirjansa. Painettu v. 1937 :D. Ihanaa suomenkieltä. Rose on lentokoneessa. Lainaus:" Rosen mielestä se oli hyvin jännittävää, mutta hän toivoi, että he pääsisivät pois pilvistä. Hän olisi tahtonut nähdä merta ja näin ollen se oli mahdotonta. Mutta paljon ennen, kuin hän ennätti ikävystyä, sai hän uutta ajanvietettä, sillä edeskäypä tuli kysymään, halusivatko he lounasta."
tiistai 8. joulukuuta 2015
TAYSin keikka...
Nonnih, onpahan sekkii ropina pietty, sano akka, kun tuohelle kusi. Takana on kemoembolisaatio enkä joutunut olemaan sairaalassa kuin yhden yön.
Osastolla sain ihan ensin pari pussia antibioottia, kun toimenpide kuulemma aiheuttaa elimistöön tulehduksen. Sitten syöpälääkäri kävi juttelemassa, kertoi mahdollisista sivuvaikutuksista ja rauhoitteli kovasti.
Toimenpide itsessään ei sattunut kuin nivusen ensimmäisen puudutuspiikin verran. Sitten alkoi kova kuvaaminen (tehtiin siis röntgenavusteisesti) ja tunsin, kuinka letkua siirreltiin. 1½ tunnin päästä lääkäri sanoi, että nyt on vähän ongelmia. Mulla on kuulemma niin poikkeuksellisen kiemurainen maksavaltimo, ettei värkit oikein toimi. No jopas olinkin yllättynyt! Mulla ei ole yksikään leikkaus mennyt niin kuin käsikirjassa, vaan aina on ollut jotain ylimääräistä hässäkkää. Että oikeastaan jo vähän odottelinkin sitä.
Onneksi lääkärit (niitä oli tekijän lisäksi 1 tai 2) tuli siihen tulokseen, että kokeillaan toisenlaista letkua, mikäli ymmärsin oikein. Eli ensin oli letku liian letkeä, mutta sitten otettiin vähän jämäkämpi kehiin, jolla sitten päästiin perille asti. Sitten etäpesäkkeen verisuoniin (kasvain on siis kasvattanut oman verisuoniston eli maksa toimii normaalisti) ruiskutettiin vahvaa sytostaattia ja suonet suljettiin jotenkin. Välissä lisätiin nivuseen pariin otteeseen puudutetta, kun operaatio kesti niin kauan.
Siinä vaiheessa pahimmalta tuntui se 2½ tunnin selällään makaaminen, kun ei saanut liikuttaa kuin vähän ukkovarpaitaan ja koko ajan piti olla keskittynyt, että osasi olla oikeaan aikaan hengittämättä, kun otettiin vähän tarkempaa kuvaa. Oli vähän hankalaa siirtyä takaisin sängylle, kun ei tuntunut mikään lihas toimivan ja hoitaja painoi koko voimallaan nivusta, ettei haava vuotaisi. Haavan päälle laitettiin vielä muutaman kilon hiekkapussi (ah tätä nykyajan teknologiaa :D), joka sidottiin tiukalle.
Osastolla alkoikin sitten totuus valjeta. Sivuvaikutuksista pahoinvointi ja oksentelu alkoi heti, tosin toimenpide osui pahoinvointiviikolle muutenkin, mutta varmaan operaatiolla oli oma osuutensa sinä päivänä. Ensin piti maata hiekkapussin kanssa selällään 3 tuntia. Sitten, kun se poistettiin, piti vielä olla sängyssä 12 tuntia. Ei vessaan, ei vesiraanalle, ei mihinkään, mutta sai olla jo kyljellään. Ja kylkikipu alkoi heti operaation jälkeen. Siihen sain pari kertaa opiaattia, joka kyllä auttoi, mutta miksi ihmeessä siitä maksetaan katukaupassa mantsikoita? En maksaisi siitä, että kieli ei käänny suussa ja silmät harittaa niin, ettei telkkaria näe kunnolla. Tai niin no, olenhan mä silloin hurjassa nuoruudessani kantanut rahaa kapakkaan ja tulos on ollut suunnilleen vastaava...
Lauantai meni toipuessa ja sain vielä ennen kotiinlähtöä yhden opiaatin suun kautta. Kyllä se perjantainen lääkäri tiesi, mistä puhui. Kylkikipu on jatkunut kovana eiliseen asti ja vieläkin on vähän hankala kävellä kivun takia. Pahoinvointi onneksi loppui jo perjantai-iltana. Nyt jännitän, että lähtevätkö viimeisetkin haivenet päästä. Se lääkäri ei kylläkään puhunut hiuksista mitään, mutta tein sen, mitä ei missään tapauksessa pitäisi tehdä eli googlasin ennen toimenpidettä!
Kuukauden päästä on kontrolli poliklinikalla ja sitten katsotaan, miten homma on edennyt. Mutta kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, että toimenpide tehtiin. Voin mennä toisenkin kerran, jos lääkärit niin ehdottavat. Ja nyt, kun tietävät, niin varmaan käyttävät heti sopivia värkkejäkin! :D
Osastolla sain ihan ensin pari pussia antibioottia, kun toimenpide kuulemma aiheuttaa elimistöön tulehduksen. Sitten syöpälääkäri kävi juttelemassa, kertoi mahdollisista sivuvaikutuksista ja rauhoitteli kovasti.
Toimenpide itsessään ei sattunut kuin nivusen ensimmäisen puudutuspiikin verran. Sitten alkoi kova kuvaaminen (tehtiin siis röntgenavusteisesti) ja tunsin, kuinka letkua siirreltiin. 1½ tunnin päästä lääkäri sanoi, että nyt on vähän ongelmia. Mulla on kuulemma niin poikkeuksellisen kiemurainen maksavaltimo, ettei värkit oikein toimi. No jopas olinkin yllättynyt! Mulla ei ole yksikään leikkaus mennyt niin kuin käsikirjassa, vaan aina on ollut jotain ylimääräistä hässäkkää. Että oikeastaan jo vähän odottelinkin sitä.
Onneksi lääkärit (niitä oli tekijän lisäksi 1 tai 2) tuli siihen tulokseen, että kokeillaan toisenlaista letkua, mikäli ymmärsin oikein. Eli ensin oli letku liian letkeä, mutta sitten otettiin vähän jämäkämpi kehiin, jolla sitten päästiin perille asti. Sitten etäpesäkkeen verisuoniin (kasvain on siis kasvattanut oman verisuoniston eli maksa toimii normaalisti) ruiskutettiin vahvaa sytostaattia ja suonet suljettiin jotenkin. Välissä lisätiin nivuseen pariin otteeseen puudutetta, kun operaatio kesti niin kauan.
Siinä vaiheessa pahimmalta tuntui se 2½ tunnin selällään makaaminen, kun ei saanut liikuttaa kuin vähän ukkovarpaitaan ja koko ajan piti olla keskittynyt, että osasi olla oikeaan aikaan hengittämättä, kun otettiin vähän tarkempaa kuvaa. Oli vähän hankalaa siirtyä takaisin sängylle, kun ei tuntunut mikään lihas toimivan ja hoitaja painoi koko voimallaan nivusta, ettei haava vuotaisi. Haavan päälle laitettiin vielä muutaman kilon hiekkapussi (ah tätä nykyajan teknologiaa :D), joka sidottiin tiukalle.
Osastolla alkoikin sitten totuus valjeta. Sivuvaikutuksista pahoinvointi ja oksentelu alkoi heti, tosin toimenpide osui pahoinvointiviikolle muutenkin, mutta varmaan operaatiolla oli oma osuutensa sinä päivänä. Ensin piti maata hiekkapussin kanssa selällään 3 tuntia. Sitten, kun se poistettiin, piti vielä olla sängyssä 12 tuntia. Ei vessaan, ei vesiraanalle, ei mihinkään, mutta sai olla jo kyljellään. Ja kylkikipu alkoi heti operaation jälkeen. Siihen sain pari kertaa opiaattia, joka kyllä auttoi, mutta miksi ihmeessä siitä maksetaan katukaupassa mantsikoita? En maksaisi siitä, että kieli ei käänny suussa ja silmät harittaa niin, ettei telkkaria näe kunnolla. Tai niin no, olenhan mä silloin hurjassa nuoruudessani kantanut rahaa kapakkaan ja tulos on ollut suunnilleen vastaava...
Lauantai meni toipuessa ja sain vielä ennen kotiinlähtöä yhden opiaatin suun kautta. Kyllä se perjantainen lääkäri tiesi, mistä puhui. Kylkikipu on jatkunut kovana eiliseen asti ja vieläkin on vähän hankala kävellä kivun takia. Pahoinvointi onneksi loppui jo perjantai-iltana. Nyt jännitän, että lähtevätkö viimeisetkin haivenet päästä. Se lääkäri ei kylläkään puhunut hiuksista mitään, mutta tein sen, mitä ei missään tapauksessa pitäisi tehdä eli googlasin ennen toimenpidettä!
Kuukauden päästä on kontrolli poliklinikalla ja sitten katsotaan, miten homma on edennyt. Mutta kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, että toimenpide tehtiin. Voin mennä toisenkin kerran, jos lääkärit niin ehdottavat. Ja nyt, kun tietävät, niin varmaan käyttävät heti sopivia värkkejäkin! :D
keskiviikko 21. lokakuuta 2015
Kaunista syksyä...
Takana on raskas kesä, mutta nyt jo helpottaa. Rakas ystävä yli 30 vuoden ajalta nukkui yllättäen pois toukokuussa ja se on ottanut koville. En päässyt edes hautajaisiin, kun oli taas oksennusviikko. Olen ajatellut paljon Irmaa ja sitä, mitä yhteistä meillä oli. Jo ulkoisesti olimme niin erilaisia kuin vain olla voi, hän pienikokoinen punapää ja minä kaikkea muuta :). Mutta meidän oli silti äärimmäisen helppo olla yhdessä. Saatoimme istua vaikka kuinka kauan hiljaa ja katsella urheilua tv:stä, molemmat värkäten omaa käsityötään. Molempien lempilajeja olivat tennis ja snooker :D.
Monta kertaa kesän ja syksyn aikana on tullut eteen tilanne, että olen löytänyt esim. kirpputorilta jotain, mitä Irma keräsi ja ajatellut ostaa sen tuliaiseksi. Muutama viikko sitten näin Aamulehdessä Tammelan entisen kapakoitsijan kuolinilmoituksen ja ajattelin, että täytyy soittaa Irmalle. Näitä tilanteita tulee edelleen, ainakin tennisturnausten aikana.
Sairauden kanssa on nyt vähän huono tilanne. Eilen oli kontrolli lääkärillä ja perjantaina otetuissa CT-kuvissa näkyi, että yksi maksametastaasi oli kasvanut 3 kuukaudessa lähes tuplaten suuremmaksi, nyt 6.2 cm. Nyt odotellaan toimenpideradiologien kannanottoa, että yritetäänkö hoitaa laserilla vai keksitäänkö jotain muuta. Lääkitystä nostettiin vähän. Saa nähdä, miten pakki kestää vai ollaanko taas hetken päästä tiputuksessa TAYSissa :(. Mutta toisaalta muiden pesäkkeiden suhteen tilanne oli suunnilleen ennallaan ja lantion pesäke oli hävinnyt vallan!
Tässä yksi kesäkuva. Tilanne on ehdottomasti lavastettu. Mä olin vaan tuon mönkijämonsterin kyydissä, en suostunut ajamaan. Avoappiukko (hih mikä sana) oli ostanut uuden lelun ja pitihän sitä kokeilla. Hevosvoimia oli melkein kaksi kertaa niin paljon kuin takana näkyvässä artesaaniautossa, joka muuten on vaihdettu pari viikkoa sitten pois. Olisi ollut edessä niin kallis kytkinremontti, että päätimme vaihtaa ja palasimme takaisin punaisten Ooppelien aikakauteen :). Tällä kertaa ajettavana on Zafira. Kyllä siihenkin ihan kivasti mahtuu artesaanitavaraa, 7 hengen auto, jiihaa!
Se, joka meillä asuu, oli näyttänyt tätä kuvaa toriparlamenttikavereilleen ja kommenttina oli ollut, että jykevä. En tiedä sitten, tarkoittivatko kulkupeliä vai minua...
Ja sitten se pakollinen Raipe:
Monta kertaa kesän ja syksyn aikana on tullut eteen tilanne, että olen löytänyt esim. kirpputorilta jotain, mitä Irma keräsi ja ajatellut ostaa sen tuliaiseksi. Muutama viikko sitten näin Aamulehdessä Tammelan entisen kapakoitsijan kuolinilmoituksen ja ajattelin, että täytyy soittaa Irmalle. Näitä tilanteita tulee edelleen, ainakin tennisturnausten aikana.
Sairauden kanssa on nyt vähän huono tilanne. Eilen oli kontrolli lääkärillä ja perjantaina otetuissa CT-kuvissa näkyi, että yksi maksametastaasi oli kasvanut 3 kuukaudessa lähes tuplaten suuremmaksi, nyt 6.2 cm. Nyt odotellaan toimenpideradiologien kannanottoa, että yritetäänkö hoitaa laserilla vai keksitäänkö jotain muuta. Lääkitystä nostettiin vähän. Saa nähdä, miten pakki kestää vai ollaanko taas hetken päästä tiputuksessa TAYSissa :(. Mutta toisaalta muiden pesäkkeiden suhteen tilanne oli suunnilleen ennallaan ja lantion pesäke oli hävinnyt vallan!
Tässä yksi kesäkuva. Tilanne on ehdottomasti lavastettu. Mä olin vaan tuon mönkijämonsterin kyydissä, en suostunut ajamaan. Avoappiukko (hih mikä sana) oli ostanut uuden lelun ja pitihän sitä kokeilla. Hevosvoimia oli melkein kaksi kertaa niin paljon kuin takana näkyvässä artesaaniautossa, joka muuten on vaihdettu pari viikkoa sitten pois. Olisi ollut edessä niin kallis kytkinremontti, että päätimme vaihtaa ja palasimme takaisin punaisten Ooppelien aikakauteen :). Tällä kertaa ajettavana on Zafira. Kyllä siihenkin ihan kivasti mahtuu artesaanitavaraa, 7 hengen auto, jiihaa!
Se, joka meillä asuu, oli näyttänyt tätä kuvaa toriparlamenttikavereilleen ja kommenttina oli ollut, että jykevä. En tiedä sitten, tarkoittivatko kulkupeliä vai minua...
Ja sitten se pakollinen Raipe:
tiistai 14. huhtikuuta 2015
Kahvipusseja ja villasukkia...
Huushollissa tuoksuu vienosti kahvi:
Ohjelmassa siis kahvipussien pesua, jälleen kerran. Vakaa aikomus on niistä joskus jotain tehdäkin :D.
Voiko villasukka lähteä tumpusta? Suomeksi: villasukkien kutominen on tainnut karata lapasesta... Minä hulluparka liityin fb:ssä ryhmään Voihan villasukka. Se ryhmä vie mut tärviölle. Olen tähän astikin kutonut villiksiä, mutta vain perusmallilla. Nyt olen löytänyt kirjastostakin vaikka kuinka monta sukankudontaan liittyvää kirjaa. Ja fb:stä sataa lisää ideoita. Villakoirat saa iloisesti pyöriä sohvan alla, kun mä vaan teen sukkia. Se, joka meillä asuu, täytti marraskuussa puoli vuosisataa ja sai lahjaksi tällaiset (porilainen kun on):
Kuva sivulta Horsecrazed.
Ohjelmassa siis kahvipussien pesua, jälleen kerran. Vakaa aikomus on niistä joskus jotain tehdäkin :D.
Voiko villasukka lähteä tumpusta? Suomeksi: villasukkien kutominen on tainnut karata lapasesta... Minä hulluparka liityin fb:ssä ryhmään Voihan villasukka. Se ryhmä vie mut tärviölle. Olen tähän astikin kutonut villiksiä, mutta vain perusmallilla. Nyt olen löytänyt kirjastostakin vaikka kuinka monta sukankudontaan liittyvää kirjaa. Ja fb:stä sataa lisää ideoita. Villakoirat saa iloisesti pyöriä sohvan alla, kun mä vaan teen sukkia. Se, joka meillä asuu, täytti marraskuussa puoli vuosisataa ja sai lahjaksi tällaiset (porilainen kun on):
Samaan pakettiin meni lisäksi lasermiekka :). Kuuntelin melkein 15 vuotta, että olis kiva joskus hivauttaa lasermiekalla ja nyt sitten löysin leikkikaluosastolta sellaisen!
Sunnuntaina olin Pirkkahallissa hevosmessuilla. Tarkoituksena oli nähdä tämmöinen:
Sunnuntaina olin Pirkkahallissa hevosmessuilla. Tarkoituksena oli nähdä tämmöinen:
Kuva sivulta Horsecrazed.
Valitettavasti siellä ei ollut tätä "pikkuheppaa" eli clydesdalenhevosta, mutta oli onneksi yksi shire:
Voi kun elämäntilanne olisi toinen. Haluaisin niin tällaisen ison hevosen. Tällä shirellä oli kengänkoko 12, kun yleensä hevosilla on n. 3 - 4. Koot lähtevät siis nollasta ylöspäin. Muuten oli kiva kierrellä messuilla ja katsella sekä tarvikkeita, hevosia että muita kiertelijöitä. Pienet tytöt olivat niin innoissaan kaikista blingbling-jutuista, mitä hevosen hoitamiseen siis ehdottomasti tarvitaan :D.
Oli siellä alpakoitakin (vähän huonossa karvassa tosin):
Tänään kävin labrassa, huomenna CT-kontrollikuvaus, ensi viikolla uusi labra ja lääkäri.
perjantai 27. maaliskuuta 2015
Uutisia Tampereelta...
No joo... En viitsi enää kommentoida ajan kulumista...
Ihan ensteks päivitystä edellisen kirjoituksen kuvaan:
Eli tämän verran olen saanut aikaiseksi vuoden aikana :D. Napitkin olen jo hommannut, mutta kiinni en ole niitä vielä saanut. Tulipahan tämäkin kokeiltua, toista ei tarvitse tehdä.
Nyt seuraa sairauspäivitystä eli voi hypätä yli, jos ei kiinnosta :).
Takana on erittäin raskas vuosi. Henkinen sopeutuminen syöpään ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin luulin. Yritän yleensä selvittää asiat itselleni rationaalisesti eli tyyliin shit happens tai leuka rintaan ja kohti uusia vastoinkäymisiä. Hankin syövästäkin paljon tietoa ja ajattelin, että se helpottaa sopeutumista. Helpottikin, aikansa. Mutta viime kesänä totuus iski oikein lekalla ja kävin aika syvällä ajatusteni kanssa. Tuli kiukku, viha, suru, kaikki yhdellä kertaa. Elämä vaan on joskus epäreilua. Ilmeisesti jokainen syöpään sairastunut käy sen vaiheen läpi, mulla sen tulo kesti hämäläisenä vaan vähän kauemmin. Mutta se osa on nyt ainakin osittain takana.
Loppuvuodesta näytti jo paremmalta, mutta sitten tuli uudenvuoden aatonaaton kontrolli. GIST oli aikaisemmin levinnyt vain maksaan, mutta joulukuussa etäpesäkkeitä löytyi oikeasta lantiosta ja molemmista nivusista, kaikista onneksi vain yksi. Ja ei kun taas mieliala pohjaan. Lääkitys tuplattiin. No, pakki meni siitä sitten niin sekaisin, että oksensin vaan ja kuivuin. Olin tammikuussa pariin otteeseen sairaalassa tiputuksessa, jälkimmäisellä kerralla viikon. Sitten lääkitystä hiukan vähennettiin ja nyt on vointi hiukan parempi. Nyt oksennan välillä ja välillä on pakki muuten sekaisin, mutta ei niin taajaan, että kuivuisin.
Ensi kuussa on uusi CT-kuvaus ja vastaanotto. Silloin nähdään, että auttaako nykyinen lääkitys vai pitääkö sitä lisätä sivuvaikutuksista huolimatta vai vaihdetaanko lääkettä. Sen vaihdon kanssa on sitten kuin varis tervatulla katolla. Sivuvaikutukset ovat ehkä erilaiset, mutta toisaalta ne voivat olla myös paljon pahemmat kuin nykyisellä lääkityksellä. Mutta nyt ei voi muuta kuin odottaa.
Nyt odottelen eläkeyhtiöltä päätöstä määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen jatkumisesta. Työkuntoinen en ainakaan ole.
Onneksi on olemassa tuo Rento-Raipe :D. Kyllä siitä on niin paljon ollut apua, että ei uskoisi. Saa vähän muuta ajateltavaa ja päivässä on ainakin jonkinlainen rytmi. Ruokaa on annettava ja potta siivottava, vaikka kuinka masentaisi.
Ihan ensteks päivitystä edellisen kirjoituksen kuvaan:
 |
| Takaa... |
... ja edestä.
Nyt seuraa sairauspäivitystä eli voi hypätä yli, jos ei kiinnosta :).
Takana on erittäin raskas vuosi. Henkinen sopeutuminen syöpään ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin luulin. Yritän yleensä selvittää asiat itselleni rationaalisesti eli tyyliin shit happens tai leuka rintaan ja kohti uusia vastoinkäymisiä. Hankin syövästäkin paljon tietoa ja ajattelin, että se helpottaa sopeutumista. Helpottikin, aikansa. Mutta viime kesänä totuus iski oikein lekalla ja kävin aika syvällä ajatusteni kanssa. Tuli kiukku, viha, suru, kaikki yhdellä kertaa. Elämä vaan on joskus epäreilua. Ilmeisesti jokainen syöpään sairastunut käy sen vaiheen läpi, mulla sen tulo kesti hämäläisenä vaan vähän kauemmin. Mutta se osa on nyt ainakin osittain takana.
Loppuvuodesta näytti jo paremmalta, mutta sitten tuli uudenvuoden aatonaaton kontrolli. GIST oli aikaisemmin levinnyt vain maksaan, mutta joulukuussa etäpesäkkeitä löytyi oikeasta lantiosta ja molemmista nivusista, kaikista onneksi vain yksi. Ja ei kun taas mieliala pohjaan. Lääkitys tuplattiin. No, pakki meni siitä sitten niin sekaisin, että oksensin vaan ja kuivuin. Olin tammikuussa pariin otteeseen sairaalassa tiputuksessa, jälkimmäisellä kerralla viikon. Sitten lääkitystä hiukan vähennettiin ja nyt on vointi hiukan parempi. Nyt oksennan välillä ja välillä on pakki muuten sekaisin, mutta ei niin taajaan, että kuivuisin.
Ensi kuussa on uusi CT-kuvaus ja vastaanotto. Silloin nähdään, että auttaako nykyinen lääkitys vai pitääkö sitä lisätä sivuvaikutuksista huolimatta vai vaihdetaanko lääkettä. Sen vaihdon kanssa on sitten kuin varis tervatulla katolla. Sivuvaikutukset ovat ehkä erilaiset, mutta toisaalta ne voivat olla myös paljon pahemmat kuin nykyisellä lääkityksellä. Mutta nyt ei voi muuta kuin odottaa.
Nyt odottelen eläkeyhtiöltä päätöstä määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen jatkumisesta. Työkuntoinen en ainakaan ole.
Onneksi on olemassa tuo Rento-Raipe :D. Kyllä siitä on niin paljon ollut apua, että ei uskoisi. Saa vähän muuta ajateltavaa ja päivässä on ainakin jonkinlainen rytmi. Ruokaa on annettava ja potta siivottava, vaikka kuinka masentaisi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)