Hyvän Joulun toivotus kaikille!

Joulutunnelmaa

Syyshibernaatio on ohi ja palikat päässä kutakuinkin ojennuksessa, toivottavasti! Joten rauhallisen joulun jatkon toivotus kaikille :D

Olen siis pitänyt taukoa vähän kaikesta kuluneen syksyn ajan. Elokuussa syöpäkontrollissa lääkäri vahvisti, että syöpäni on inoperaabeli (eli ei voida leikata) ja parantumaton. Se notkisti polvia sen verran, että asioita piti miettiä vähän pidempään. Kävin aika syvällä ajatuksieni kanssa, mutta nyt olen ehkä jo hyväksynyt asian, ainakin tavallaan. Toisaalta viime viikon kontrollissa CT-kuvissa alkuperäinen kasvain on hiukan pienentynyt ja samoin yksi maksametastaasi eli tilanne ei kuitenkaan ole mitenkään hirveä. Mutta jatkoajalla tässä mennään kuitenkin. Sairauspäiväraha loppui lokakuussa ja nyt olen huhtikuun loppuun asti määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä. Jatko selviää sitten kevään aikana. Tuntuu jotenkin oudolta olla eläkkeellä :)

Mietin sitäkin, että onko tässä blogin kirjoittamisessa mitään järkeä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jo oman mielenterveyteni takia jatkan tätä. Kovin yhteiskunnallista kommentointia ja mitään maailmoja syleilevää tästä blogista ei jatkossakaan löydy, vaan kirjoitusten pohjana on vankka subjektiivisuus.

Joulu on mennyt rauhallisesti. Oltiin kahdestaan kotona aattoehtoo ja tänään käytiin mun vanhempien luona Ylöjärvellä syömässä. Sohvan pohjalta kuuluu tasainen hekotus. Se, joka täällä asuu, sai multa toiveensa mukaisesti Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjan lahjaksi. Eilen kuunneltiin illalla mm. Celine Dionia: http://www.youtube.com/watch?v=0cE1_9aXh-8. En ole mitenkään kovin jouluihminen, mutta jotkut asiat vaan kuuluu tähän aikaan :)

Kahvi-saksanpähkinäkakku...

Tämän kakun mausta voin pähkinäallergian takia itse ottaa kantaa vain voikreemiin (hyvää). Mutta oli kuulemma maukasta :D Alkuperäinen ohje on kahdelle pyöreälle kakulle, mutta itse tein kakkupohjan yhteen pitkulaiseen vuokaan ja halkaisin sen sitten täyttöä varten. Taikinan tein ohjeen mukaan eli määrästä tulee joko kaksi pyöreää 20 cm tai yksi pitkulainen vuokallinen.

Kahvi-saksanpähkinäkakku

Ainekset:

kakkuun
3 rkl vahvaa pikakahvia

2 rkl kiehuvaa vettä

225 g suolatonta voita

2,6 dl (225 g) hienosokeria

4 keskikokoista munaa

(3,5 dl) 225 g erikoisvehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

1,5 dl (100 g) saksanpähkinärouhetta


voikreemiin
2 tl vahvaa pikakahvia

1 rkl kiehuvaa vettä

150 g suolatonta voita

5 dl (300 g) tomusokeria

saksanpähkinän puolikkaita koristeluun



Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Voitele ja vuoraa tai leivitä kaksi 20 cm läpimitaltaan olevaa vuokaa.
Lisää 3 rkl vahvaa pikakahvia 2 rkl:een kiehuvaa vettä ja anna jäähtyä.
Sekoita sokeri ja voi, kunnes seos on vaaleaa ja kuohkeaa.
Lisää munat yksi kerrallaan ja vatkaa ne hyvin seokseen.
Kaada jäähtynyt kahvi seokseen ja vatkaa, kunnes se on sekoittunut hyvin.
Lisää jauhot, leivinjauhe ja saksanpähkinärouhe. Sekoita ainekset hyvin.
Jaa seos kahteen vuokaan ja tasoita ne palettiveitsellä tai lusikan selkäpuolella. Voit myös laittaa taikinan yhteen vuokaan ja halkaista valmiin kakun ennen täyttämistä.
Paista uunissa 25 – 30 minuuttia tai kunnes puutikkuun ei jää enää taikinaan kakun keskeltä.
Kun kakut ovat valmiita, käännä ne kakkuritilälle ylösalaisin, poista leivinpaperi ja anna jäähtyä, ennen kuin päällystät ne kahvinmakuisella voikreemillä.
Voikreemikuorrutus
Liuota 2 tl vahvaa pikakahvia 1 ruokalusikalliseen kiehuvaa vettä etukäteen, jotta se ehtii jäähtyä.
Sekoita voi ja tomusokeri, kunnes niistä tulee vaaleaa ja kevyttä. Lisää sitten jäähtynyt kahvi ja sekoita hyvin.
Kuorruta molemmat kakut ja laita ne päällekkäin tai halkaise yksi kakku ja täytä se. Koristele voikreemillä ja saksanpähkinöillä.

Vinkit:
- voin täytyy olla kreemiä varten huoneenlämpöistä, jotta saat voikreemitäytteen ja –päällyksen onnistumaan hyvin
- jos haluat tehdä pähkinäisemmän voikreemin, vaihda pikakahvi ja vesi pähkinälikööriin tai pähkinäesanssiin


 

Laatuaikaa...

Ollaan kissan kanssa kahdestaan viikonloppu, kun se, joka täällä asuu, lähti Lahteen. Siellä on viikonloppuna Suur-Hollola-ajot. Toisaalta olis tehnyt mieli lähteä mukaan, mutta a) en välttämättä olisi jaksanut olla siellä koko viikonloppua ja b) se on melko korostetusti "poikien reissu"... Nyt sitten vietetään laatuaikaa kotona.

Kevät meni hujahtaen, olen ollut hiukan huonossa kunnossa, väsynyt jne. Kevätkontrollissa primäärikasvain (eli syövän alkupaikka) ohutsuolessa on ennallaan, maksan metastaasit ovat ihan inansa pienentyneet, mutta mitään dramaattista kohentumista ei tilanteessa ole tapahtunut. Pääasia kuitenkin on, että kasvainten kasvu on pysähtynyt. Hb on noussut normaaliksi. Elokuussa on seuraava kontrolli.

Kevät oli ehkä senkin vuoksi vähän hankala ja raskas, kun ilmeisesti suurin järkytys sairastumisesta on mennyt ohi ja sairaus on muuttunut jotenkin todellisemmaksi ja kroonisemmaksi. Mieli alkaa pikkuhiljaa tottua ajatukseen ihan todella. Tätä on vähän hankala selittää. Sisäistäminen on mielestäni tyhmä sana, mutta sitä tässä tilanteessa kai voi käyttää.

Olen lueskellut asiaan liittyviä kirjoja sen verran kuin pää on ottanut vastaan. Nyt olen lukemassa Laura Saven kirjaa Paljain jaloin. Laura Save (1983 - 2012) oli lääkäriopiskelija, joka sairastui luusyöpään. Mä en saa sytostaattihoitoja kuten LS, mutta muuten osa ajatuksista on aika tuttuja. LS oli miettinyt positiivisia puolia sairastumisessa ja yksi kolahti muhun niin, että piti oikein laskea kirja kädestä. Mun ei tarvitse enää pelätä sairastuvani syöpään. Been there done that ;) Oikeasti en ole kertaakaan ajatellut asiaa tuolta kantilta, mutta niinhän se on! Yksi huolestumisen aihe vähemmän elämässä :D

Kaikki aikani ei ole kuitenkaan mennyt alakulon ja totisuuden merkeissä :D Olen vähän tehnyt käsitöitäkin. Sain valmiiksi virkatun peiton, josta kuva alla. Koko on n. 124 x 154 cm, virkattu 5:n koukulla pylväitä. Kuvassa on menossa laatutarkastus ;D

 

 

 

Nyt on tulossa virkattu pyöreä matto. Ja paloista virkattu vauvanpeitto. Ja vähän muunnellulla dominotekniikalla jämäpeitto. Ja... Noh, kaikenlaista :D

 

Tällä ja ensi viikolla tulee tehtyäkin enemmän, kun telkusta tulee Wimbledonin tenniskisat! Jeeeee! Se, joka täällä asuu, jo eilen kysyi, että ei taida vielä kyllästyttää katsella. No ei! Vaikka en ole elämäni päivänä pelannut tennistä, silti se kiinnostaa mua ihan hurjasti ja jaksan istua ja katsella sitä vaikka kuinka kauan. Ja se Djokovic on niiiiin ihana...

 

Suunnittelin viikonlopun aikana siivoavani kirjahyllyn. Homma on hirveä ja tiedän jo etukäteen, että löydän poistettavia kirjoja max. 2 kpl. Se, joka täällä asuu, on jo vähän antanut periksi eli ehkä mahdollisesti ostan neljännen osan Ikean Billy-hyllyyn. Tosin kirjahylly täytyy sitten siirtää toiselle seinälle, nykyiselle seinälle ei mahdu. Mutta ensin täytyy siirtää sohvaa, jonka tieltä täytyy siirtää tv-taso eli pientä piirileikkiä tiedossa jossain vaiheessa :D Mutta miten muka voisin kävellä ohi, jos on hyviä kirjoja tarjouksessa? Ja joskus on vaan ihan pakko päästä Kolmenkulman ABC:lle Kirjapörssiin! Se tekee sielulle hyvää :D

 

Lopuksi vielä Eija Jokisen runo, jonka viestiä pyrin parhaillaan opettelemaan:

 





Et voi arvata aikaasi,

et tiedä matkasi pituutta.

Vain yhden päivän

saat kerrallaan käyttöösi.

Osaatko kohdata jokaisen

aamusi uutena?

Niin kuin lapsi

ihmetellä kaikkea kohtaamaasi.

Ihmetellä, surra ja iloita -

vasta vuosien kuluttua ymmärtää.

 



Onni-poika...

Moni varmaan tietääkin, että se, joka täällä asuu, omistaa osan hienosta orivarsasta. Onni eli Aquaceros on 2-vuotias ja oli pari viikkoa sitten opetuslähdössä Lahden raviradalla. Onnin valmentaja Tommi Kylliäinen on ratavalmentajana siellä. Lähtö meni kohtalaisen hyvin sen jälkeen, kun Onni sai kaikki jalkansa toimimaan samaan tahtiin ja suuntaan :D Odotellaan mielenkiinnolla tulevaa, geenit ainakin pitäisi pojalla olla kohillaan.

 

 

Onni laitumella. Kuva kantolantila.fi

 

 

Keväällä käytiin omistajatapaamisessa Lahdessa ja jo silloin Onnista näki, että on oltu karsinassa ruoka-aikoina :D

 

 



 

Onni edessä ja Jaakko (Yacuza, samanikäinen) perässä

 

 

Tänään juhannuspäivänä piti lähteä Kokemäen raveihin katsomaan Erikassonia, mutta en kuitenkaan jaksanut. Erkki on siis ravikuningas vuodelta 2012. Mulla on Erikasson-fanipaitakin :D



 

 

Kolme kovaa: Erikasson, valmentaja Bella Varjonen ja ohjastaja Harri Koivunen. Kuva hevosurheilu.fi

 

 

Onniin liittyen vielä sen verran, että tein Kankaanpäässä ollessa Jannen (http://www.lasistudio.fi/wordpress/) lasihelmikurssilla itselleni kaulakorun, jonka nimi on Aquaceros.

 

 

 

Lasihelmet on siis ihan itse tehty :D Oho, joku on unohtanut pyyhkiä kahvifläkit pois...

 

 





 





Viikon Raipe...

 

 

Onkohan tää sitä, kun ajaa puolivaloilla ;D Joskus kyllä tuntuu, että Raipe ei välttämättä ole ihan penaalin terävin kynä... Vaikka onkin kiltti, niin joskus huomaa, että pikkuisen on pitkät piuhat. Niin, ja nyt puhuin siis kissasta...

Mihin ihmeeseen aika oikein häviää? Viikot menee niin, ettei perässä pysy. Jos olis töissä, niin olis varmaan enemmän kärryillä ajan kulusta.

Olen vihdoinkin alkanut tehdä käsitöitä. Aloitin tosi simppelistä eli tein äitelle putkisukat. Mutta kyllä tuntui hyvältä tehdä käsillään jotain oikein näkyvääkin.

Täytyy myöntää, että Novita on kehittänyt ihan hienoja lankoja. Olen jo pitkään ollut vähän oppositiossa (kuten yleensäkin on tapanani) Novitan lankojen suhteen, kun niiden laatu on vaihdellut vähän liikaa. Värit on ainakin ihan hyviä. Olen myös virkkaillut jämäkeriä paksulla koukulla peitoksi. Se ei tosin ole vielä ihan valmis. Ja eteiseen on tulossa virkattu matto jossain vaiheessa.

Sen olen oppinut tässä puolen vuoden aikana, että en kauheasti suunnittele tekemisiäni. Kaikki tapahtuu jaksamisen ehdoilla. Olen ollut viime viikot niin väsynyt, että en ole jaksanut käydä edes uimassa. Silmät alkaa lupsahdella heti, kun jää paikoilleen. Syöpäkontrolli on kuukauden päästä ja todennäköisesti Hb on edelleen matala. Toivottavasti muut asiat on menneet parempaan päin.

Sain taas tänään pienimuotoisen hepulin, kun soitin verotoimistoon. Tarvitsin Kelan sairauspäivärahaa varten verokortin. Virkailija kyseli maksetut ym. asiat, jotka vaikuttaa veroprosenttiin ja tuli siihen tulokseen, että prosentti on 19! Mä tiedän aika monta kirosanaa ja sanoin ne kyllä lähes kaikki, tosin itsekseni. Eihän se virkailija sille mitään voi, että joku .....keleen puupää on saanut päähänsä verottaa sairauden vuoksi päivärahaa saavaa oikein kunnolla. Jos saisin työstä saman verran palkkaa kuin nyt saan sairauspäivärahaa, niin veroprosentti olisi 0 (laskettu on). En mä vapaaehtoisesti tätä syöpää halunnut ja olisin kyllä mieluummin töissä kuin sairaana. Ja jos tarkoitus on rokottaa lusmuilijaa, niin osoite on kyllä väärä. Näistä muutaman satasen kuukausituloista toi %-määrä on suhteessa aika iso. Ugh, olen puhunut!

Mutta iloisempiin asioihin. Olen vähän innostunut kakkujen tekemisestä ja voi olla, että jatkossa tänne tulee kuvia harjoittelukappaleista :) Haluaisin oppia sokerikuorrutteen käyttöä enemmän ja myös koristeiden tekemistä. Olen myös tilaillut helmiä (yllätys) ja vähän korttitarpeitakin. Eiköhän tämä elo tästä ala taas palata ainakin jollain tavalla vanhoihin uomiinsa :D

Huomattiin muuten, että me tarvitaan uusi sohva. Vaaleampi sellainen. Se, joka täällä asuu, on jo pari kertaa meinannut istua kissan päälle, kun jätkä on ollut nukkumassa sohvalla. Selkänojalta sen vielä erottaa, mutta istuinosalta ei aina oikein kunnolla :D

Lauantaina lähdetään Lahden kautta Kouvolaan. Lahdessa käydään katsomassa Onnia, ravurivarsaa, josta se, joka täällä asuu, omistaa osan. Sitten Kouvolaan raveihin ja pyhänä takaisin kotiin. En ole käynyt Kouvolassa vuoden 1992 jälkeen eli merkonomiksi valmistumisen jälkeen. Riitti hyvin se kolme vuotta opiskelua siellä. Huh.

Lopuksi vinkki lihapullien valmistamiseen (ainakin mulle uusi idea): kuumensin vokkipannussa paseerattua tomaattia, tein tavallisen lihapullataikinan, pyörittelin pullat ja nakkelin ne tomaattiliemeen kypsymään. Tuli tosi meheviä ja hyvänmakuisia lihapullia. Voin kuulemma tehdä toistekin :D

Elämä on joskus aika mukavaa...

... ainakin Raipen mielestä :D

 

 

Raipe nauttii omasta nojatuolistaan ja mä saan nauttia omastani :D Nojatuoli on lasten mallia eli kuin tehty pienelle kissalle. Tosin jatkossa on tarkoitus tehdä tuoliin jonkinlainen suojus, musta kissa ja vaalea tuoli kun eivät välttämättä oikein sovi yhteen, vaalea ei ole kauan vaalea...

 

 

 

"Miten niin sun pitäisi petata? Mä nukun nyt!"

 

 

Kävin tänään tutustumassa täällä http://www.kangasalanuimahalli.fi/. Oli tosi mukava paikka, uusi ja monipuolinen. Olen aloittanut tiistaisin vesijumpan Hervannan uimahallissa, mutta siellä ei oikein viitsi muuten käydä, on vähän ankea. Maan uumenissa (siis kallion sisällä), pieni ja helkutin kylmä vesi. Kuohu oli paljon kivampi.

 

Ei, en ole seonnut päästäni, vaikka olenkin harrastanut jonkinlaista liikuntaa jo muutaman kerran :D Tiedän, että liikunta ei ole ollut mitenkään luonteva osa tähänastista vapaa-aikaani enkä aio nytkään ottaa asiasta mitään paineita. Nyt on vain tullut mieleen, että jottain tarttis tehrä, jos vaikka edessä on jonkinlainen leikkaus jossain vaiheessa. Eikä liikkuminen tietysti muutenkaan mitenkään vahingollista välttämättä ole. Syöpälääkärin kanssa juttelin liikunnan aloittamisesta ja hän oli kovin kannustavainen, tietenkin. Se täytyy vaan katsoa, että kaatua ei saa eikä saa loukata itseään eli ulkoilu on vähän sii o soo, ainakin kovin liukkailla keleillä.

 

Kävin siis pari viikkoa sitten syöpäkontrollissa, ensin CT:ssä ja sitten lääkärissä. Kasvaimet on  inansa pienentyneet eli myrkyt näyttäisivät tepsivän. Näillä lääkkeillä jatketaan ainakin toistaiseksi, niiden vasteen pitäisi kestää muutaman vuoden. Maksan metastaasit on aika isoja vieläkin, 9.4 cm, 7.9 cm ja 3 cm, mutta yksi ilmeisesti posahti silloin loppuvuodesta, kun jouduin sairaalaan. Primäärikasvain on ohutsuolessa, n. 4.5 cm kokoinen. Eli Glivec-lääke on ilmeisesti kuin aikoinaan pesuaine Spick & Span, joka suorastaan räjäytti lian pois :D

 

En ole vieläkään tehnyt mitään käsitöitä, mutta se aika on kyllä nyt lähellä. Tekemisen hinku on jo sen verran kova, etten kauan enää pysty vastustamaan :) Yksi vauvanpeitto on kesken ja muitakin keskeneräisiä voisi tehdä pois kuleksimasta. Tai sitten aloittaa jonkin vallan uuden neuleen. Tai voisi uppoutua helmikasoihin. Tai jotain muuta. Saa nähdä, mihin päädyn :)