Ihan ensteks päivitystä edellisen kirjoituksen kuvaan:
 |
| Takaa... |
... ja edestä.
Nyt seuraa sairauspäivitystä eli voi hypätä yli, jos ei kiinnosta :).
Takana on erittäin raskas vuosi. Henkinen sopeutuminen syöpään ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin luulin. Yritän yleensä selvittää asiat itselleni rationaalisesti eli tyyliin shit happens tai leuka rintaan ja kohti uusia vastoinkäymisiä. Hankin syövästäkin paljon tietoa ja ajattelin, että se helpottaa sopeutumista. Helpottikin, aikansa. Mutta viime kesänä totuus iski oikein lekalla ja kävin aika syvällä ajatusteni kanssa. Tuli kiukku, viha, suru, kaikki yhdellä kertaa. Elämä vaan on joskus epäreilua. Ilmeisesti jokainen syöpään sairastunut käy sen vaiheen läpi, mulla sen tulo kesti hämäläisenä vaan vähän kauemmin. Mutta se osa on nyt ainakin osittain takana.
Loppuvuodesta näytti jo paremmalta, mutta sitten tuli uudenvuoden aatonaaton kontrolli. GIST oli aikaisemmin levinnyt vain maksaan, mutta joulukuussa etäpesäkkeitä löytyi oikeasta lantiosta ja molemmista nivusista, kaikista onneksi vain yksi. Ja ei kun taas mieliala pohjaan. Lääkitys tuplattiin. No, pakki meni siitä sitten niin sekaisin, että oksensin vaan ja kuivuin. Olin tammikuussa pariin otteeseen sairaalassa tiputuksessa, jälkimmäisellä kerralla viikon. Sitten lääkitystä hiukan vähennettiin ja nyt on vointi hiukan parempi. Nyt oksennan välillä ja välillä on pakki muuten sekaisin, mutta ei niin taajaan, että kuivuisin.
Ensi kuussa on uusi CT-kuvaus ja vastaanotto. Silloin nähdään, että auttaako nykyinen lääkitys vai pitääkö sitä lisätä sivuvaikutuksista huolimatta vai vaihdetaanko lääkettä. Sen vaihdon kanssa on sitten kuin varis tervatulla katolla. Sivuvaikutukset ovat ehkä erilaiset, mutta toisaalta ne voivat olla myös paljon pahemmat kuin nykyisellä lääkityksellä. Mutta nyt ei voi muuta kuin odottaa.
Nyt odottelen eläkeyhtiöltä päätöstä määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen jatkumisesta. Työkuntoinen en ainakaan ole.
Onneksi on olemassa tuo Rento-Raipe :D. Kyllä siitä on niin paljon ollut apua, että ei uskoisi. Saa vähän muuta ajateltavaa ja päivässä on ainakin jonkinlainen rytmi. Ruokaa on annettava ja potta siivottava, vaikka kuinka masentaisi.
