Vaikuttavin elämäkerroista oli Tuula Karjalaisen kirja Tove Jansson: tee työtä ja rakasta. Nyt kesken on Boel Westinin kirja Tove Jansson: sanat, kuvat, elämä. Ihan mielenkiinnosta luen heti perään toisen paksun opuksen Janssonista, josko siinä olisi eri tavalla asioita ja ehkä jotenkin erilainen näkökulma.
Muita luettuja ovat olleet mm. Heikki Kahilan kepeä ja mielenkiintoinen Ääneen elettyä, Seppo Heikinheimon Mätämunan muistelmat (mielenkiintoinen kurkistus erikoiseen ajatusmaailmaan) ja Janne Virkkusen Päivälehden mies (omakehu haiskahti, kevyitä sisäpiirijuoruja). Arviot siis erittäin subjektiivisia :)
Yksi mielenkiintoisimmista luetuista kirjoista oli Joel Levyn Myrkky (myrkyt ja myrkyttäjät kautta aikojen). Koska olen lukenut paljon Agatha Christien dekkareita, myrkytykset tietysti kiinnostavat. Myrkytyksiä käsiteltiin Kleopatrasta Aleksandr Litvinenkoon asti. Myös natsi-Saksan myrkytyksistä kerrottiin. Levy kertoi vielä erikseen joistakin myrkyistä, esim. strykniinistä ja arseenista. Kun hän kertoi torajyvästä, tunsin itseni varsinaiseksi reliikiksi! Torajyvähomesienestä saadaan siis ergotamiinia, jota on aikanaan käytetty mm. migreenin hoitoon. Käytettiin silloin yli 40 vuotta sittenkin, kun sain ensimmäiset migreenilääkkeeni. Ne olivat pieniä, pinkkejä ja ne oli tehty torajyvästä. Ergotamiinin käyttö migreeniin perustui sen verisuonia supistavaan vaikutukseen ja kyllä se muistaakseni auttoikin. Yksi lause torajyväjutussa vähän hätkähdytti: Ergotamiini on synteettisesti valmistettavan LSD:n esiaste, ja sillä on samanlaisia psykoaktiivisia vaikutuksia.Huh. Ja mä olin siis 10 v., kun sain ne pinkit pillerit. Annostus tietysti oli pieni, mutta siltikin...
Dekkareista luin J.S. Fletcherin kaikki suomennetut kirjat. Niitä on kaikkiaan neljä, kolme on painettu v. 1924 ja yksi v. 1945. Oiken vanhoja kunnon dekkareita! Ja niin ihana vanhanaikainen suomennos. Niitä oli riemastuttava lukea. Tykkään siis vanhanaikaisista dekkareista, joissa murha on murha ja se selvitetään ilman mitään ylimääräistä poliisin tai etsivän henkilökohtaisen elämän angstien käsittelyä.
Ja lukeminen jatkuu...
Tässä siis tämänhetkinen tilanne. Käsityökirjat ovat sitten erikseen omassa kasassaan. Ja kyllä, tämä kasa pysyy pystyssä, kunhan kissa ei kauheasti puske sitä, kun tulee nukkumaan :D Nämä siis kirjaston kirjoja. Omat on hyllyissä.
Se pakollinen Raipe:
Ampumahiihto oli tosi jännää olympialaisissa.
