Joulupukki kävi jo :D

Sain lopulta uuden officepaketin, kun aikani rissasin :D Kouluaikana oli niin helppo käydä Tietovintissä, kun siellä oli valmiina tuoreet paketit. Puhelin on Lumia 800, ja väri juuri toivottu ;D Ajatelkaa, miten ihminen kangistuu kaavoihinsa. Olen jonkin aikaa pärjännyt laatikosta löytyneellä vanhalla puhelimella entisen puhelimen hajottua. Mutta kun tässä väliaikaisessa ei ole kameraa! Ja eihän se varsinainen kamera aina ole mukana... Eli kun kysyttiin lahjatoiveita, yksi oli heti valmiina :)

Kävin syöpäklinikan sosiaalityöntekijän luona vähän kyselemässä neuvoja ja seurauksena on se, että olen nyt sitten saikulla ensi alkuun 31.10.2013 asti. Sitten katsotaan tilannetta, että jatkuuko saikku vai haetaanko eläkettä vai miten tehdään.

Eilen oli Tampereen alueen gist-potilaiden tapaaminen. Meitä oli tasan kaksi, kolmannenkin piti tulla, mutta ei näkynyt. Kaikestaan valtakunnallisestikin gist-tapaamisissa käy n. 20 ihmistä eli harvinaisesta taudista on kyse. Kyselin Pentiltä kaikkea, mitä mieleeni tuli. Pentti on sairastanut gistiä 10 vuotta eli perspektiiviä sairauteen on. Tällä hetkellä hänellä ei ole kasvaimia, mutta syö edelleen samaa lääkettä kuin mitä mulle aloitetaan ensi viikolla. Jos lääkkeen syömisen lopettaa, syöpä voi rehahtaa hallitsemattomaksi. Hmm, jos olen muun lääkityksen kanssa ollut joskus vähän huoleton, niin nyt täytyy kyllä parantaa tapansa :)

Opistoystävät, muistatteko, kun puhuin joskus koulussa vähän vitsinä hakevani eläkettä fibromyalgian takia, että sais keskittyä käsitöiden tekemiseen? Kannattaa näköjään ihan oikeasti olla varovainen toiveissaan! Nyt saan tehdä käsitöitä niin paljon kuin vaan jaksan eikä tartte huolehtia töihinmenosta, mutta se johtuu vain siitä, että mulla on syöpä...

Nyt taitaa olla hissuksiin aika alkaa tehdä joulukortteja. Jos saisi tuota korttitarvikelipastoa vähän tyhjemmäksi. Tai kyllähän mä tiedän, kuinka siinä käy. Tarvikkeistä puuttuu just jotain, mitä ihan välttämättä tarvitsisin ja sitten suuntaankin autonnokan kohti Kalevaa ja Paprusta... Ja lopunhan sitten arvaattekin ;D

Ihana Raipe...

                                                                  Eiks oo ihana :D

Kuten kuvasta näkyy, mut on syrjäytetty valtaistuimelta... Raipe siis löysi hyvän nukkumapaikan tuolista, jossa mä yleensä istun, luen, teen käsitöitä, välillä nukunkin (mekanismituoli) jne. Mutta en raski sitä kauheasti hätistää ja sitä paitsi nykyään se tulee usein mun jalkoihin nukkumaan, kun istun tuolissa. Kotiutuminen on alkanut ihan hyvin, vielä vähän pitää säikkyä ulkoa kuuluvia ääniä ja pesukoneen linkous on aika pelottavaa, mutta hiljalleen poika tottuu ääniin.

Kävin maanantaina Taysin syöpätautien poliklinikalla lääkärin vastaanotolla. Ilmeisesti syövän alkupaikka on ohutsuolessa ja se on tehnyt metastaaseja maksaan, yhden halkaisija on 9 cm ja sitten on kolme pienempää. Hoidoksi aloitetaan lääkitys parin viikon päästä. Vähän kyllä pelottaa, että auttaako lääkitys, mutta sen näkee sitten. 28.11. on CT-tutkimus, siitä kuukauden päästä toinen, että nähdään, onko lääkitys auttanut.

Jotenkin tekis mieli aloittaa joku käsityö, mutta toisaalta ei millään viitsisi. Tuntuu, ettei oikein pysty keskittymään, mutta kädet kaipais esim. lankaa tai helmiä. Tilasin jo lisää helmiä, joten eiköhän se moottori tästä käynnisty hiljaksiin :D Helmiähän ei ole koskaan tarpeeksi... Ja huomasin, että Tokmannilla oli Puroa halvalla :) Täytynee pistäytyä. Taidan lähestyä normaalitilaa pikkuhiljaa ;D

Täällä ollaan taas...

Hmm, niin se aika rientää :D Vuosi meni että heilahti ja luulen, että taitaa olla aika aloittaa bloginpito uudelleen.

Kevät meni näyttöjen merkeissä ja sain ne tehtyäkin lopulta valmiiksi. Nyt olen sitten ohjaustoiminnan artesaani. Harmitti lähteä Kankaanpäästä, koska olisin saanut varsin hyvin kulumaan vielä toisetkin 2½ vuotta siellä. Niin paljon jäi oppimatta. Noh, onneksi kuitenkin opin paljon sekä kädentaitoja että muutakin, omaan kasvuun liittyvää eli ei-niin-konkreettistakin.

Kesällä olin pari kuukautta Taysissa osastonsihteerin lomittajana, mutta nyt olen toistaiseksi kotona. Siihen on oikein syykin. Olin keväällä tosi väsynyt, mutta laitoin sen näyttöstressin piikkiin. Jouduin kuitenkin käymään terveyskeskuksessa ja siellä todettiin, että veriarvot oli pudonneet. Niihin ei löytynyt silloin syytä, mutta kesän aikana arvot putosivat edelleen. Hemoglobiini oli matalimmillaan 82. Sitten tuli vatsavaivoja ja tilannetta alettiin selvittää tarkemmin. Vaivojen syy varmistui muutama viikko sitten. Mulla on GIST eli gastrointestinaalinen stroomatuumori. Suomeksi kyseessä on siis suolistosyöpä, joka mulla on on tehnyt etäpesäkkeitä maksaan. Ja tietenkin kuulun siihen kolmannekseen, jolla syöpä on pahanlaatuinen :( Pääasia on kuitenkin, että taudille löytyi nimi. GISTiin ei tepsi sytostaatit eikä sädehoito, vaan siihen on ihan omat myrkyt, jotka toivottavasti auttavat mullekin. Mahakirurgin mukaan elinvuosia tuli kuitenkin lisää verrattuna siihen, että jos kyseessä olisi ollut maksasyöpä.

Kävin viikko sitten pyhänä katsomassa kissaa ensikodissa, mutta onnistuin näkemään vain hännän ja vähän kankkua, kun Mustis livahti nojatuolin alta sohvan alle :) Maanantaina hain jätkän kotiin. Kuvia kollista tulee jatkossa varmaan kyllästymiseen asti. Hänen nimensä oli tullessa Mustapekka eli Mustis, mutta edessä ovat kissanristiäiset ja uuden nimen anto. Vaihtoehtoja oli mm. Raipe (Ilves forever) ja Tuure, mutta Raipe sopi oikein hyvin :D