Kevät meni hujahtaen, olen ollut hiukan huonossa kunnossa, väsynyt jne. Kevätkontrollissa primäärikasvain (eli syövän alkupaikka) ohutsuolessa on ennallaan, maksan metastaasit ovat ihan inansa pienentyneet, mutta mitään dramaattista kohentumista ei tilanteessa ole tapahtunut. Pääasia kuitenkin on, että kasvainten kasvu on pysähtynyt. Hb on noussut normaaliksi. Elokuussa on seuraava kontrolli.
Kevät oli ehkä senkin vuoksi vähän hankala ja raskas, kun ilmeisesti suurin järkytys sairastumisesta on mennyt ohi ja sairaus on muuttunut jotenkin todellisemmaksi ja kroonisemmaksi. Mieli alkaa pikkuhiljaa tottua ajatukseen ihan todella. Tätä on vähän hankala selittää. Sisäistäminen on mielestäni tyhmä sana, mutta sitä tässä tilanteessa kai voi käyttää.
Olen lueskellut asiaan liittyviä kirjoja sen verran kuin pää on ottanut vastaan. Nyt olen lukemassa Laura Saven kirjaa Paljain jaloin. Laura Save (1983 - 2012) oli lääkäriopiskelija, joka sairastui luusyöpään. Mä en saa sytostaattihoitoja kuten LS, mutta muuten osa ajatuksista on aika tuttuja. LS oli miettinyt positiivisia puolia sairastumisessa ja yksi kolahti muhun niin, että piti oikein laskea kirja kädestä. Mun ei tarvitse enää pelätä sairastuvani syöpään. Been there done that ;) Oikeasti en ole kertaakaan ajatellut asiaa tuolta kantilta, mutta niinhän se on! Yksi huolestumisen aihe vähemmän elämässä :D
Kaikki aikani ei ole kuitenkaan mennyt alakulon ja totisuuden merkeissä :D Olen vähän tehnyt käsitöitäkin. Sain valmiiksi virkatun peiton, josta kuva alla. Koko on n. 124 x 154 cm, virkattu 5:n koukulla pylväitä. Kuvassa on menossa laatutarkastus ;D
Nyt on tulossa virkattu pyöreä matto. Ja paloista virkattu vauvanpeitto. Ja vähän muunnellulla dominotekniikalla jämäpeitto. Ja... Noh, kaikenlaista :D
Tällä ja ensi viikolla tulee tehtyäkin enemmän, kun telkusta tulee Wimbledonin tenniskisat! Jeeeee! Se, joka täällä asuu, jo eilen kysyi, että ei taida vielä kyllästyttää katsella. No ei! Vaikka en ole elämäni päivänä pelannut tennistä, silti se kiinnostaa mua ihan hurjasti ja jaksan istua ja katsella sitä vaikka kuinka kauan. Ja se Djokovic on niiiiin ihana...
Suunnittelin viikonlopun aikana siivoavani kirjahyllyn. Homma on hirveä ja tiedän jo etukäteen, että löydän poistettavia kirjoja max. 2 kpl. Se, joka täällä asuu, on jo vähän antanut periksi eli ehkä mahdollisesti ostan neljännen osan Ikean Billy-hyllyyn. Tosin kirjahylly täytyy sitten siirtää toiselle seinälle, nykyiselle seinälle ei mahdu. Mutta ensin täytyy siirtää sohvaa, jonka tieltä täytyy siirtää tv-taso eli pientä piirileikkiä tiedossa jossain vaiheessa :D Mutta miten muka voisin kävellä ohi, jos on hyviä kirjoja tarjouksessa? Ja joskus on vaan ihan pakko päästä Kolmenkulman ABC:lle Kirjapörssiin! Se tekee sielulle hyvää :D
Lopuksi vielä Eija Jokisen runo, jonka viestiä pyrin parhaillaan opettelemaan:
Et voi arvata aikaasi,
et tiedä matkasi pituutta.
Vain yhden päivän
saat kerrallaan käyttöösi.
Osaatko kohdata jokaisen
aamusi uutena?
Niin kuin lapsi
ihmetellä kaikkea kohtaamaasi.
Ihmetellä, surra ja iloita -
vasta vuosien kuluttua ymmärtää.
