Kaunista syksyä...

Takana on raskas kesä, mutta nyt jo helpottaa. Rakas ystävä yli 30 vuoden ajalta nukkui yllättäen pois toukokuussa ja se on ottanut koville. En päässyt edes hautajaisiin, kun oli taas oksennusviikko. Olen ajatellut paljon Irmaa ja sitä, mitä yhteistä meillä oli. Jo ulkoisesti olimme niin erilaisia kuin vain olla voi, hän pienikokoinen punapää ja minä kaikkea muuta :). Mutta meidän oli silti äärimmäisen helppo olla yhdessä. Saatoimme istua vaikka kuinka kauan hiljaa ja katsella urheilua tv:stä, molemmat värkäten omaa käsityötään. Molempien lempilajeja olivat tennis ja snooker :D.

Monta kertaa kesän ja syksyn aikana on tullut eteen tilanne, että olen löytänyt esim. kirpputorilta jotain, mitä Irma keräsi ja ajatellut ostaa sen tuliaiseksi. Muutama viikko sitten näin Aamulehdessä Tammelan entisen kapakoitsijan kuolinilmoituksen ja ajattelin, että täytyy soittaa Irmalle. Näitä tilanteita tulee edelleen, ainakin tennisturnausten aikana.

Sairauden kanssa on nyt vähän huono tilanne. Eilen oli kontrolli lääkärillä ja perjantaina otetuissa CT-kuvissa näkyi, että yksi maksametastaasi oli kasvanut 3 kuukaudessa lähes tuplaten suuremmaksi, nyt 6.2 cm. Nyt odotellaan toimenpideradiologien kannanottoa, että yritetäänkö hoitaa laserilla vai keksitäänkö jotain muuta. Lääkitystä nostettiin vähän. Saa nähdä, miten pakki kestää vai ollaanko taas hetken päästä tiputuksessa TAYSissa :(. Mutta toisaalta muiden pesäkkeiden suhteen tilanne oli suunnilleen ennallaan ja lantion pesäke oli hävinnyt vallan!

Tässä yksi kesäkuva. Tilanne on ehdottomasti lavastettu. Mä olin vaan tuon mönkijämonsterin kyydissä, en suostunut ajamaan. Avoappiukko (hih mikä sana) oli ostanut uuden lelun ja pitihän sitä kokeilla. Hevosvoimia oli melkein kaksi kertaa niin paljon kuin takana näkyvässä artesaaniautossa, joka muuten on vaihdettu pari viikkoa sitten pois. Olisi ollut edessä niin kallis kytkinremontti, että päätimme vaihtaa ja palasimme takaisin punaisten Ooppelien aikakauteen :). Tällä kertaa ajettavana on Zafira. Kyllä siihenkin ihan kivasti mahtuu artesaanitavaraa, 7 hengen auto, jiihaa!

Se, joka meillä asuu, oli näyttänyt tätä kuvaa toriparlamenttikavereilleen ja kommenttina oli ollut, että jykevä. En tiedä sitten, tarkoittivatko kulkupeliä vai minua...

Ja sitten se pakollinen Raipe:

Kahvipusseja ja villasukkia...

Huushollissa tuoksuu vienosti kahvi:

Ohjelmassa siis kahvipussien pesua, jälleen kerran. Vakaa aikomus on niistä joskus jotain tehdäkin :D. 

Voiko villasukka lähteä tumpusta? Suomeksi: villasukkien kutominen on tainnut karata lapasesta... Minä hulluparka liityin fb:ssä ryhmään Voihan villasukka. Se ryhmä vie mut tärviölle. Olen tähän astikin kutonut villiksiä, mutta vain perusmallilla. Nyt olen löytänyt kirjastostakin vaikka kuinka monta sukankudontaan liittyvää kirjaa. Ja fb:stä sataa lisää ideoita. Villakoirat saa iloisesti pyöriä sohvan alla, kun mä vaan teen sukkia. Se, joka meillä asuu, täytti marraskuussa puoli vuosisataa ja sai lahjaksi tällaiset (porilainen kun on):

Samaan pakettiin meni lisäksi lasermiekka :). Kuuntelin melkein 15 vuotta, että olis kiva joskus hivauttaa lasermiekalla ja nyt sitten löysin leikkikaluosastolta sellaisen! 

Sunnuntaina olin Pirkkahallissa hevosmessuilla. Tarkoituksena oli nähdä tämmöinen:

Kuva sivulta Horsecrazed.

Valitettavasti siellä ei ollut tätä "pikkuheppaa" eli  clydesdalenhevosta, mutta oli onneksi yksi shire:

 

Voi kun elämäntilanne olisi toinen. Haluaisin niin tällaisen ison hevosen. Tällä shirellä oli kengänkoko 12, kun yleensä hevosilla on n. 3 - 4. Koot lähtevät siis nollasta ylöspäin. Muuten oli kiva kierrellä messuilla ja katsella sekä tarvikkeita, hevosia että muita kiertelijöitä. Pienet tytöt olivat niin innoissaan kaikista blingbling-jutuista, mitä hevosen hoitamiseen siis ehdottomasti tarvitaan :D.

Oli siellä alpakoitakin (vähän huonossa karvassa tosin):

 

Tänään kävin labrassa, huomenna CT-kontrollikuvaus, ensi viikolla uusi labra ja lääkäri. 

Uutisia Tampereelta...

No joo... En viitsi enää kommentoida ajan kulumista...

Ihan ensteks päivitystä edellisen kirjoituksen kuvaan:

Takaa...

 ... ja edestä.

Eli tämän verran olen saanut aikaiseksi vuoden aikana :D. Napitkin olen jo hommannut, mutta kiinni en ole niitä vielä saanut. Tulipahan tämäkin kokeiltua, toista ei tarvitse tehdä.

Nyt seuraa sairauspäivitystä eli voi hypätä yli, jos ei kiinnosta :).

Takana on erittäin raskas vuosi. Henkinen sopeutuminen syöpään ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin luulin. Yritän yleensä selvittää asiat itselleni rationaalisesti eli tyyliin shit happens tai leuka rintaan ja kohti uusia vastoinkäymisiä. Hankin syövästäkin paljon tietoa ja ajattelin, että se helpottaa sopeutumista. Helpottikin, aikansa. Mutta viime kesänä totuus iski oikein lekalla ja kävin aika syvällä ajatusteni kanssa. Tuli kiukku, viha, suru, kaikki yhdellä kertaa. Elämä vaan on joskus epäreilua. Ilmeisesti jokainen syöpään sairastunut käy sen vaiheen läpi, mulla sen tulo kesti hämäläisenä vaan vähän kauemmin. Mutta se osa on nyt ainakin osittain takana.

Loppuvuodesta näytti jo paremmalta, mutta sitten tuli uudenvuoden aatonaaton kontrolli. GIST oli aikaisemmin levinnyt vain maksaan, mutta joulukuussa etäpesäkkeitä löytyi oikeasta lantiosta ja molemmista nivusista, kaikista onneksi vain yksi. Ja ei kun taas mieliala pohjaan. Lääkitys tuplattiin. No, pakki meni siitä sitten niin sekaisin, että oksensin vaan ja kuivuin. Olin tammikuussa pariin otteeseen sairaalassa tiputuksessa, jälkimmäisellä kerralla viikon. Sitten lääkitystä hiukan vähennettiin ja nyt on vointi hiukan parempi. Nyt oksennan välillä ja välillä on pakki muuten sekaisin, mutta ei niin taajaan, että kuivuisin.

Ensi kuussa on uusi CT-kuvaus ja vastaanotto. Silloin nähdään, että auttaako nykyinen lääkitys vai pitääkö sitä lisätä sivuvaikutuksista huolimatta vai vaihdetaanko lääkettä. Sen vaihdon kanssa on sitten kuin varis tervatulla katolla. Sivuvaikutukset ovat ehkä erilaiset, mutta toisaalta ne voivat olla myös paljon pahemmat kuin nykyisellä lääkityksellä. Mutta nyt ei voi muuta kuin odottaa.

Nyt odottelen eläkeyhtiöltä päätöstä määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen jatkumisesta. Työkuntoinen en ainakaan ole.

Onneksi on olemassa tuo Rento-Raipe :D. Kyllä siitä on niin paljon ollut apua, että ei uskoisi. Saa vähän muuta ajateltavaa ja päivässä on ainakin jonkinlainen rytmi. Ruokaa on annettava ja potta siivottava, vaikka kuinka masentaisi.

Horroria ja muuta...

Heiii, mihin se kevät jäi? Yhtäkkiä onkin kesä.

Tuntuu hullulta virkata Nallesta Strömsö-villatakkia, kun ulkona on 29 astetta kuumaa. Mutta samalla se menee, kun toisella silmällä katselen Elitloppetia. Villatakki on koekappale ja tästä sen pitäisi kehittyä:

Virkkuuksen alla oleva kangas on suoraan Ikeasta :)

Katsellaan siis parhaillaan Elitloppetia. Se on suuri jokavuotinen ravikilpailu Ruotsissa Solvallan raviradalla. Siinä souvissa menee pari päivää. Huomenna pitäisi ehtiä äänestämään, mutta sitten lujaa kotiin raveja katsomaan :D Meidän Onni-pojasta eli kimppavarsasta tulee muuten ex-mies. Kun koko on lähinnä hirven luokkaa, luonne lievästi sanottuna vilkas ja hormonit hyrrää, niin viisainta on kuulemma ruunata poika. Jospa sitten pystyisi paremmin keskittymään juoksemisen opetteluun. Kesän aikana sen pitäisi ravata ensimmäinen koelähtö ja varsinainen kilpailu. Toivottavasti Lahdessa tai jossain muualla lähellä, että päästäisiin katsomaan.

Kevät on mennyt lähinnä sairastellessa, haimatulehdusta ja muita tulehduksia. Sitä horrorosastoa edustakoon tämä:

Kahden antibioottikuurin jälkeen luomitulehdus asettui ja alaluomen violetinvärinen pussikin laski. Kun lähdin lääkäriin se, joka meillä asuu, pyysi mua kertomaan, että hän ei ole tämän kukkeuden takana :D

Syöpäkontrolli on takana  ja siinä on tilanne ennallaan, kontrolli elokuussa. Määräaikainen työkyvyttömyyseläke jatkuu ainakin elokuun loppuun. Haimatulehdus siis oli helmi-maaliskuun vaihteessa. Muutama päivä sairaalassa ja myöhemmin sitten tehtiin sappiteiden magneettitutkimus, kun haimatulehdus ei todistetusti voinut olla alkoholiperäinen :D Magneetissa kaikki oli kunnossa, joten tulehduksen syy jäi auki. Toivottavasti ei toistu.

Magneettitutkimus oli mielenkiintoinen kokemus tällaiselle ahtaanpaikankammon vaivaamalle. Tähän asti olen pystynyt välttämään magneettitutkimukset, mutta nyt tulin siihen tulokseen, että pakko se on tehdä. Ja koska jatkossa niitä tutkimuksia voi tulla enemmänkin, oli parempi taittaa pelolta häntä ja mennä vaan. Kahden rauhoittavan tabletin ja valvotun edeltävän yön jälkeen kuvauksessa tuli kaksi ongelmaa: toinen ongelma tutkimuksen aikana oli se, että nenä alkoi syyhytä kesken tutkimuksen ja toinen ongelma oli kuulokkeista Tampereen radiosta kuultu turkulaisvitsi. Mitä tehdä, jos naurattaa ihan hillittömästi ja pitäisi olla liikkumatta paikoillaan? Kannattaa näköjään soittaa jo edeltä käsin röntgeniin ja kertoa tilanteensa. Mullakin kuvaus siirrettiin suurempaan koneeseen ja tietoihini laitettiin merkintä kammosta. Henkilökunta oli tosi ammattitaitoista, en tainnut olla ensimmäinen kammoinen, joka sinne meni. Sain vielä kasvoille liinan, etten nähnyt tuubin kattoa, jos avasin silmät tutkimuksen aikana.

Nyt olen ollut sisäruokinnassa jo pari-kolme viikkoa. Ensi vuonna tähän aikaan olen suunnitellut olevani tavoitettavissa Antarktiselta. Siellä ei luultavasti ole kukkivia koivuja. Nyt on ainakin tälle koivuallergikolle niin kova kevät, että taidan pyytää uutta siedätyskuuria. Edellisen 3 vuoden siedätyshoitojakson loppumisesta on kulunut vissiin 6 vuotta. Tähän asti olen pärjännyt, mutta nyt taitaa teho olla hiipumassa.

Pikku vinkki, jos mieli tekee hyvää eikä viitsi lähteä kauppaan:

Perusjuttu: kauralastut!

 

Tällaisen äitienpäiväkortin tein avopille (avoppi = avopuolison äiti):

 

Ja Raipe:

Jätkä makoilee omassa nojatuolissaan (lasten malli) allaan huovutettu alusta, josta piti joskus maailmassa tulla kassi. Selkänojalla on pala porontaljaa :D

Ja nyt taas ravien pariin!

Lukemista...

Olen viime aikoina lueskellut melkoisesti, pääasiassa muistelmia ja elämäkertoja. Ja tietysti käsityökirjoja :D Ja eläinkirjoja. Ja elämäntaitokirjoja. Ja keittokirjoja. Ja syöpää käsitteleviä kirjoja. Ja dekkareita.

Vaikuttavin elämäkerroista oli Tuula Karjalaisen kirja Tove Jansson: tee työtä ja rakasta. Nyt kesken on Boel Westinin kirja Tove Jansson: sanat, kuvat, elämä. Ihan mielenkiinnosta luen heti perään toisen paksun opuksen Janssonista, josko siinä olisi eri tavalla asioita ja ehkä jotenkin erilainen näkökulma.

Muita luettuja ovat olleet mm. Heikki Kahilan kepeä ja mielenkiintoinen Ääneen elettyä, Seppo Heikinheimon Mätämunan muistelmat (mielenkiintoinen kurkistus erikoiseen ajatusmaailmaan) ja Janne Virkkusen Päivälehden mies (omakehu haiskahti, kevyitä sisäpiirijuoruja). Arviot siis erittäin subjektiivisia :)

Yksi mielenkiintoisimmista luetuista kirjoista oli Joel Levyn Myrkky (myrkyt ja myrkyttäjät kautta aikojen). Koska olen lukenut paljon Agatha Christien dekkareita, myrkytykset tietysti kiinnostavat. Myrkytyksiä käsiteltiin Kleopatrasta Aleksandr Litvinenkoon asti. Myös natsi-Saksan myrkytyksistä kerrottiin. Levy kertoi vielä erikseen joistakin myrkyistä, esim. strykniinistä ja arseenista. Kun hän kertoi torajyvästä, tunsin itseni varsinaiseksi reliikiksi! Torajyvähomesienestä saadaan siis ergotamiinia, jota on aikanaan käytetty mm. migreenin hoitoon. Käytettiin silloin yli 40 vuotta sittenkin, kun sain ensimmäiset migreenilääkkeeni. Ne olivat pieniä, pinkkejä ja ne oli tehty torajyvästä. Ergotamiinin käyttö migreeniin perustui sen verisuonia supistavaan vaikutukseen ja kyllä se muistaakseni auttoikin. Yksi lause torajyväjutussa vähän hätkähdytti: Ergotamiini on synteettisesti valmistettavan LSD:n esiaste, ja sillä on samanlaisia psykoaktiivisia vaikutuksia.Huh. Ja mä olin siis 10 v., kun sain ne pinkit pillerit. Annostus tietysti oli pieni, mutta siltikin...

Dekkareista luin J.S. Fletcherin kaikki suomennetut kirjat. Niitä on kaikkiaan neljä, kolme on painettu v. 1924 ja yksi v. 1945. Oiken vanhoja kunnon dekkareita! Ja niin ihana vanhanaikainen suomennos. Niitä oli riemastuttava lukea. Tykkään siis vanhanaikaisista dekkareista, joissa murha on murha ja se selvitetään ilman mitään ylimääräistä poliisin tai etsivän henkilökohtaisen elämän angstien käsittelyä.

Ja lukeminen jatkuu...

Tässä siis tämänhetkinen tilanne. Käsityökirjat ovat sitten erikseen omassa kasassaan. Ja kyllä, tämä kasa pysyy pystyssä, kunhan kissa ei kauheasti puske sitä, kun tulee nukkumaan :D Nämä siis kirjaston kirjoja. Omat on hyllyissä.

Se pakollinen Raipe:

Ampumahiihto oli tosi jännää olympialaisissa.

Käsitöitä...

Sain pitkästä aikaa jotain valmiiksikin. Tämä eteisen matto on virkattu ontelokuteesta koukulla 7 ja oli varsinainen murheenkryyni! Malli on Kauhavan Kangasaitan Asteri.

Alkuperäisen ohjeen mukaan matosta olisi tullut aika pieni, joten päätin lisätä pari mallikertaa. Sitten alkoivat vaikeudet... Naisen logiikalla päättelin, että lisäykset vaikuttavat suhteessa samoin kuin ensimmäisissäkin mallikerroissa. Juu ei. Reuna vain liekkosi ja liekkosi eli aina vaan oli liikaa silmukoita. Tahti oli suunnilleen 1 kerros virkkausta, 3 kerrosta purkamista :( Lopulta jouduin purkamaan melkein puolet matosta. Otti pattiin. Mutta niin sain reunan lopulta suunnilleen suoraksi ja olen ihan tyytyväinen mattoon. Sen halkaisija on 134 cm.

Kun sain maton valmiiksi (ja eteisen siivottua uutta mattoa varten :D), aloitin uuden projektin, joka ei onneksi vie kauan. Käyttämätön syreeninlila hartiahuivi saa uuden elämän ihan tavallisena helmineulekaulahuivina. Lanka on paksua, puikot 12 ja työ etenee nopeasti. Ja taas todettiin, että on hyvä oppia kätevät tekniikat heti harrastuksen alkuvaiheessa! Mullakaan ei ole puikkojen kilkuttelua takana kuin 45 vuotta ja nyt jo opin, miten langan saa jatkettua ilman hermoja raastavaa lankojen päättelyä. Jatkos ei välttämättä sovi kaikkiin töihin, mutta tässä helmineuleessa se on ihan omiaan. Ja paksussa langassa. Sitä kun ei tahdo saada pääteltyä siististi ja pitävästi millään. Ohje löytyy täältä http://www.youtube.com/watch?v=-nq_7EXTWHE. Toimii siis, kun jatketaan samaa lankaa. Tai jos tekee esim. jämäpeittoa. Tai jotain muuta, johon se sopii... No joo. Systeemi on kuitenkin sama, jolla solmitaan nahkanauhoja kaulakoruihin.

Jassoo, väri onkin kuvassa vain vähän sinne päin. Oikeasti siis melko vaalea heleä lila.

Ja vielä yksi pakollinen Raipe:

Tältä näyttää musta kissa mustassa kassissa tummien vaatteiden joukossa :D

Hyvän Joulun toivotus kaikille!

Joulutunnelmaa

Syyshibernaatio on ohi ja palikat päässä kutakuinkin ojennuksessa, toivottavasti! Joten rauhallisen joulun jatkon toivotus kaikille :D

Olen siis pitänyt taukoa vähän kaikesta kuluneen syksyn ajan. Elokuussa syöpäkontrollissa lääkäri vahvisti, että syöpäni on inoperaabeli (eli ei voida leikata) ja parantumaton. Se notkisti polvia sen verran, että asioita piti miettiä vähän pidempään. Kävin aika syvällä ajatuksieni kanssa, mutta nyt olen ehkä jo hyväksynyt asian, ainakin tavallaan. Toisaalta viime viikon kontrollissa CT-kuvissa alkuperäinen kasvain on hiukan pienentynyt ja samoin yksi maksametastaasi eli tilanne ei kuitenkaan ole mitenkään hirveä. Mutta jatkoajalla tässä mennään kuitenkin. Sairauspäiväraha loppui lokakuussa ja nyt olen huhtikuun loppuun asti määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä. Jatko selviää sitten kevään aikana. Tuntuu jotenkin oudolta olla eläkkeellä :)

Mietin sitäkin, että onko tässä blogin kirjoittamisessa mitään järkeä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jo oman mielenterveyteni takia jatkan tätä. Kovin yhteiskunnallista kommentointia ja mitään maailmoja syleilevää tästä blogista ei jatkossakaan löydy, vaan kirjoitusten pohjana on vankka subjektiivisuus.

Joulu on mennyt rauhallisesti. Oltiin kahdestaan kotona aattoehtoo ja tänään käytiin mun vanhempien luona Ylöjärvellä syömässä. Sohvan pohjalta kuuluu tasainen hekotus. Se, joka täällä asuu, sai multa toiveensa mukaisesti Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjan lahjaksi. Eilen kuunneltiin illalla mm. Celine Dionia: http://www.youtube.com/watch?v=0cE1_9aXh-8. En ole mitenkään kovin jouluihminen, mutta jotkut asiat vaan kuuluu tähän aikaan :)